ääriviivoillani tuli ja jää
piirtävät esille kaiken ja vieläkin enemmän
mutta ainoa mitä kaipaan, on kosketus
näillä lämpötilaeroilla
oli niin helppoa olla naurettava,
luulla kangastusta kodiksi
luulla tulleensa perille
olen kulkenut kauas ja kauemmas,
kaipauksen äärirajoille asti
vaikka ethän sinä oikeastaan
tullut edes puolimatkaan
tänään sinä katoat taas ja minä
hajoan puuterilumeksi asfaltille
hajoan ja silti olen vielä
juuri ja juuri niin elossa että tajuan:
minulle jää palohaavat ja paleltumat
minulle jää ikävä
ja kamalinta on tajuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti