perjantai 11. heinäkuuta 2014

Uusi jääkausi

(Runo, maaliskuu 2008)


ääriviivoillani tuli ja jää
piirtävät esille kaiken ja vieläkin enemmän
mutta ainoa mitä kaipaan, on kosketus

näillä lämpötilaeroilla
oli niin helppoa olla naurettava,
luulla kangastusta kodiksi
luulla tulleensa perille

olen kulkenut kauas ja kauemmas,
kaipauksen äärirajoille asti
vaikka ethän sinä oikeastaan
tullut edes puolimatkaan

tänään sinä katoat taas ja minä
hajoan puuterilumeksi asfaltille
hajoan ja silti olen vielä
juuri ja juuri niin elossa että tajuan:

minulle jää palohaavat ja paleltumat
minulle jää ikävä

ja kamalinta on tajuta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti